Lokakuu

Elämme syksyä

Ilmat viilenevät, saamme useammin vesisateita ja luonnon väritys muuttuu.  Vielä hetki sitten oli valoisaa aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan, mutta nyt huomaan iltojen pimenevän joka päivä vähän aikaisemmin ja aamuisin herätessä on vielä hämärää. Lähestymme vuodenaikaa, jolloin, halusimmepa tai emme, liikumme aamuin ja illoin pimeässä matkalla kouluun tai töihin.

Yksi pieni, mutta tärkeä asia, joka kannattaa muistaa jo nyt on heijastin. Autoilijalle ilman heijastinta kulkeva jalankulkija tai pyöräilijä on aika lailla näkymätön ja se taas saattaa johtaa onnettomuuteen. Me turvaamme siis omaa kulkuamme pienellä muovinpalalla. Aika helppo ja halpa henkivakuutus, sanoisin.

Kaikki tietävät suurin piirtein miten heijastin toimii. Se on tehty materiaalista, joka heijastaa valoa tehokkaasti ja kun auton valot osuvat siihen, se toimii tavallaan peilinä heijastaen valon takaisin.  Auton kuljettaja näkee tämän heijastuksen jo kaukaa ja tietää varautua.

Me ihmiset voimme toimia myös eräänlaisina heijastimina. Aina kun kohtaamme muita ihmisiä, voimme valita mitä haluamme heijastaa takaisin. Olisi hienoa, jos pystyisimme toimimaan positiivisina heijastimina, eli se valo, joka meistä loistaisi, olisi pelkästään hyvää. Me voimme joka tilanteessa valita, hymyilemmekö vai irvistämmekö, sanommeko kannustavia vai lannistavia sanoa, olemmeko ystävällisiä vai ilkeitä. Jokainen meistä tietää, että tuntuu hyvältä, kun joku sanoo meille jotain mukavaa. Mekin voimme tehdä niin toisillemme. Ystävällisyys ei maksa minulle mitään, mutta saattaa piristää jonkun toisen päivää huomattavasti.

Hyvän tekeminen ei aina ole helppoa. Jos meille ollaan ilkeitä, tuntuu helpolta antaa samalla mitalla takaisin. Haastan kuitenkin yrittämään.

Meihin ihmisiin osuu yksi ihmeellinen valo, Jumalan rakkaus. Kaikki meistä eivät tätä valoa huomaa tai halua muille heijastaa, mutta se jos mikä on sellainen valo, jota pitäisi heijastaa kaikille. Jumala rakastaa meistä jokaista niin paljon, että oli valmis antamaan poikansa meidän puolestamme. Hän haluaa meille vain hyvää. Kun me saamme kokea näin suurta rakkautta osaksemme, voisimme yrittää heijastaa siitä edes pienen pilkahduksen muille.

Hymyile. Kerro ihmisille, että he ovat tärkeitä. Auta, jos pystyt. Teot ja sanat voivat olla pieniä, mutta niiden vaikutus voi olla suuri. Kokeile vaikka.

Iloista ja siunattua syksyä!

-Maria Pusa

-------------------------------------------------------------

Syyskuu

Kantakaa toistenne kuormia

Eilen kaupassa minulle sattui mieleenpainuva tapaus. Kerrotaan nyt alustukseksi, että kuukausi sitten reväytin nilkan nivelsiteet urheillessa ja edelleenkin joudun liikkumaan kyynärsauvojen avustuksella. Olen kuitenkin onnistunut kehittämään hieman uudenlaisia toimintatapoja esim kaupassa käymiseen ja muihin arkiaskareihin niin että ne sujuvat kohtuullisesti jalkapuolenakin.

Kävelin Kalevan Prisman käytävillä tökkien pyörällistä ostoskoria edessäni. Eräs perheenisä tulkitsi toimintani ilmeisesti sen verran vaivalloiseksi että tarjoutui auttamaan. Kun vastasin myöntävästi, hän kääntyi kahden, ehkä 3 ja 6 vuotiaiden tyttäriensä puoleen sanoen: "Auttakaapa setää ostoksien kanssa, nähdään sitten kassalla". Tylsä ja tavallinen kauppareissu vaihtuikin päivän kohokohdaksi reippaiden lasten välittömässä seurassa.

Olen syksyn lähestyessä miettinyt jonkin verran sitä, millaista toimintaa seurakunnan pitäisi tarjota nuorille ja vanhemmillekin. Helposti tulee kehiteltyä monimutkaisia systeemejä ja korkealentoisia tavoitteita, mutta äskeisen tapauksen perhe kiteyttää lopulta kaiken olennaisen. Sama pointti esitetään myös Raamatun galatalaiskirjeessä (Gal 6:2): "Kantakaa toistenne kuormia niin toteutatte Kristuksen lain".

Oli sitten kysymys isoskoulutuksesta, nuortenilloista, raamiksista, tai leireistä, toivoisin että koolla olevalla porukalla voisimme opetella olemaan tosia toisillemme; Jakamaan innostusta ja iloa, olemaan olkapäitä, kuuntelemaan, jakamaan taakkoja ja keventäämään sydämiämme. Tämän kaiken keskellä voimme yhdessä kysellä ja ihmetellä, mihin Jeesus haluaa meitä viedä ja missä on seuraava jalkapuoli joka tarvitsee taakkansa kantajaa vaikka siellä Kalevan Prismassa.

Siunattua alkusyksyä, nähdään kirkolla!

-Eero